Judo

Suomen judomaajoukkueet suunnannäyttäjinä

Japanissa 1880-luvulla kehitetty judo on silloin olemassa olleista taistelulajeista muokattu kamppailulaji. Judon perusperiaatteisiin kuuluvat tehon täydellinen hyödyntäminen tekniikoissa ilman loukkaantumisriskiä sekä lajin henkiseen kasvuun tähtäävät toimintatavat. Tänä päivänä judo on maailmanlaajuisesti merkittävin kamppailulaji levinneisyytensä perusteella, ja olympialajina se on kärjen tuntumassa kansainvälisen liiton jäsenmaiden määrää tarkasteltaessa. Suomeen judo saapui 1950-luvulla ja on nykyisin yli 12 000 ihmisen harrastus.

Judo on kaikille sopiva laji, jonka tason kukin harrastaja voi määritellä oman halunsa mukaan, joten laji on jakautunut kuntoilu- ja kilpajudoon. Judon kehittäjä Jigorō Kanō katsoi, että kilpailujen tarkoitus oli ainoastaan toimia mittarina teknisille taidoille ja mielen hallitsemille. Nykymaailmassa judo on kuitenkin erittäin kilpailtu laji kaikilla tasoilla, ja siinä on omat sarjansa tytöille, pojille, miehille, naisille ja jopa senioreille.

Suomen sisällä kilpailutoiminta judossa on vilkasta, mutta mikäli tavoitteet ulottuvat maan rajojen ulkopuolelle, on yksi vaihtoehto lähteä Suomen Judoliiton urapolulle, jossa tähtäin on saavuttaa paikka judomaajoukkueessa. Judokan urapolku on selkeä ohjeistus siitä, kuinka korkeimmalle tasolle tähtäävä urheilija voi haavettaan tavoitella. Judoliiton valmennus tuottaa parhaimmillaan judokoita, jotka aikuisten sarjoissa ovat kykeneviä saavuttamaan arvokisamitaleita, korkeimpana niistä olympiamitali.

Maajoukkuevalmennus tuo paljon hyötyä myös kaikille lajin parissa toimiville, sillä valmennettavista tulee myöhemmin itse valmentajia ja opettajia. Judokan urapolulla ensimmäiset askeleet voidaan ottaa 9 – 10-vuotiaana, jolloin harjoittelua tehdään leikin varjolla vielä muutaman vuoden ajan. 12 – 13-vuotiaana nuorten judokoiden harjoittelu muuttuu selvästi määrätietoisemmaksi ja 14 – 16-vuotiaana on mahdollista osallistua ensimmäisiin kansainvälisiin kisoihin. Judossa huippukausi katsotaan olevan 22 – 23-vuotiaasta eteenpäin, jolloin kaikki kapasiteetti maksimoidaan arvokisoissa.

Alle 18-vuotiaiden maajoukkue

Suomen judomaajoukkueet on jaettu neljään ikäryhmien mukaiseen tasoon, jotka ovat alle 18-vuotiaat, alle 21-vuotiaat, alle 23-vuotiaat ja aikuiset. Alle 18-vuotiailla on 1-maajoukkue, 2-maajoukkue sekä valmennusryhmä. Viimeisintä menestystä alle 18-vuotiaiden osalta on tullut 2016, jolloin Oskari Mäkinen saavutti Euroopan-mestaruuskisoissa hopeasijan. Vuotta aiemmin Emilia Kanerva otti myös hopeaa ikäluokkansa MM-kisoissa.

Alle 18-vuotiaiden maajoukkueurheilijoiden vuoteen mahtuu kansainvälisellä tasolla yleensä kahdesta kolmeen Pohjoismaista tai Baltian kisaa sekä EM-kisat. Lisäksi ohjelmassa on noin 80 – 100 kilpailu- ja leiripäivää ja yhteensä 12 – 15 kilpailua. Judossa lajiharjoittelumäärä on viikkotasolla 9 – 14 tuntia, jonka ohessa on muita harjoituksia ja yleistä liikuntaa 4 – 7 tuntia viikossa. Menestyminen vaatii siis päivittäin noin kolmen tunnin panostusta pelkästään urheiluun, jonka tavoitteena on tarjota määrällisesti paljon monipuolista harjoittelua.

Alle 21-vuotiaiden maajoukkue

Alle 21-vuotiailla on vuonna 2018 maajoukkue sekä erillinen valmennusryhmä. Euroopan judoliiton (EJU) tason turnauksiin osallistuu maajoukkuevalmentajan määrittämä ykkösmaajoukkue. EM-kisoihin voidaan lähettää urheilija, joka on saavuttanut alle 21-vuotiaiden EJU-kisoissa sijan 1. – 7. Myös erikseen perustellusti EM-kisoihin voi osallistua nuori, joka ei täytä näyttökriteereitä, mutta on muilta osin osoittanut kykynsä.

Maailmanmestaruuskisoihin alle 21-vuotiaissa valitaan urheilija, joka on maailmanrankingissa 16 parhaan joukossa tai vaihtoehtoisesti tavoittanut pistesijan U21 EM-kisoissa. Maajoukkuetasolla urheilevat judokat osallistuvat vuosittain noin 12 – 15 kilpailuun ja viettävät noin 120 vuorokautta kilpailuissa ja leireillä. Kansainvälisten kisojen merkitys kasvaa alle 21-vuotiaiden tasolla jo huomattavasti suuremmaksi, ja niistä pyritään hankkimaan ottelukokemusta. Euroopan-mestaruuskisoissa Suomen alle 21-vuotiaiden maajoukkue on saavuttanut suurinta menestystä viimeksi vuonna 2017, jolloin Emilia Kanerva sai EM-pronssia.

Alle 23-vuotiaiden maajoukkue

Alle 23-vuotiaiden maajoukkueessa mukana olleista menestystä on saavuttanut viimeksi Katri Kakko, joka sai vuonna 2015 EM-pronssia. Vuonna 2013 Vadud Balatkhanov oli myös kolmas Euroopan-mestaruuskisoissa. Alle 23-vuotiaiden EM-kisoihin voidaan valita pistesijoille 1. – 7. aikuisten Euroopan cupissa tai Continental Openissa päässyt urheilija. Kyseinen ikäkausi on sikäli kriittinen ennen aikuisten sarjaan siirtymistä, että harjoittelussa pyritään oman tyylin hiomiseen ja otteluihin aletaan luomaan selkeät taktiikat.

Harjoittelun määrä lisääntyy jopa viiteen tuntiin päivässä, josta viikkotasolla tulee noin 21 – 25 tuntia. Siitä 2 – 6 tuntia on palauttavaa ja ennaltaehkäisevää liikuntaa, ja judon lajiharjoitteita on 9 – 16 tuntia viikossa. Myös kilpailu- ja leiripäivien määrä lisääntyy entisestään noin 120 vuorokauteen vuodessa. Kilpailuita on 12 – 15 ja edelleen pyritään saamaan kokemusta erityisesti kansainvälisiltä kilpakentiltä. Alle 23-vuotiaiden maajoukkue on näytön paikka valmiuksista nousta kansainväliselle tasolle.

Aikuisten maajoukkue

Vuonna 2018 Suomen judomaajoukkue aikuisten tasolla on yhteensä yhdentoista antaumuksella lajin parissa toimivan huipputason urheilijan yhteenliittymä. Aikuiset judokat voivat osallistua EJU-tason kisoihin antidopingtoimikunnan sääntöihin, urheilun eettisiin ohjeisiin ja Judoliiton käyttäytymissääntöihin sitouduttuaan. Continental Open-, Grand Slam- ja Grand Prix -tason kisoihin osallistuu ykkösmaajoukkue. EM- ja MM-kisoihin päästäkseen näytöksi kelpaa esimerkiksi Euroopan cupin voitto, Continental Open -mitalisija tai kaksi otteluvoittoa yhdessä Grand Slam- tai Grand Prix -turnauksessa.

Aikuisten tasolla parasta menestystä on tullut viimeksi vuonna 2013, jolloin Päivi Tolppanen voitti näkövammaisten EM-pronssia. Aikuisten maajoukkueessa oleminen tarkoittaa sitä, että judokan kaikki potentiaali asetetaan testiin ja kisoista haetaan menestystä. Käytännössä se tarkoittaa 150 kilpailu- ja leiripäivää vuodessa ja 10 – 12 kilpailua. Pääasiallisena tavoitteena ovat arvokisat, eli EM-/MM-kisat sekä olympialaiset.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Back To Top