Judo

Judon vyöjärjestelmä

Judossa harrastajan taidon tason voi nähdä hänen käyttämästään vyöstä. Valkoinen on aloittelijan väri. Seuraavat vyön värit ovat järjestyksessä keltainen, oranssi, vihreä, sininen, ruskea ja musta. Vyöarvot jaetaan kyu- eli oppilasasteisiin ja dan- eli opettaja-asteisiin. Oppilastason korkein väriarvo on ruskea, ja musta vyö on puolestaan ensimmäinen dan-arvon vyö, eli sitä käyttävät opettajat. Oppilaiden kyu-asteissa painotetaan lähinnä aktiivista harjoittelua ja tekniikoiden opettelua. Vyön tummuessa painottuvat enemmän kilpaileminen ja oman osaamisen jakaminen sekä judoyhteisön hyväksi toimiminen. Suomessa on tällä hetkellä noin tuhat mustan vyön omaavaa judokaa. Mustalla vyölläkään oppiminen ei kuitenkaan lopu, vaan mustan vyön asteita on ensimmäisestä danista aina kymmenenteen saakka. Korkein suomalaisen judokan saavuttama mustan vyön aste on 8. dan, jonka on saavuttanut Jorma Kivinen.

Judon periaatteisiin kuuluu ajatus jatkuvasta kehittymisestä. Tasokokeiden myötä judoka voi graduoida eli korottaa vyöarvoaan. Tasokokeeseen pääsemiseksi judoharrastajalla tulee olla takanaan vaadittava määrä harjoituskertoja ja minimiaika vyökokeiden välillä täyttynyt. Seuran ohjaajat valvovat, että tekniikat ovat vyöasteen edellyttämällä tasolla ja harrastaja on valmis osallistumaan kokeeseen.

  • Keltainen vyö on judon ”peruskurssi”, ja seuraavalle eli oranssille vyölle edetään usein noin vuoden päästä.
  • Vihreällä vyöllä oleva judoka on usein valmis osallistumaan kilpailuihin.
  • Viimeistään sinisellä vyöllä judokalta odotetaan kilpailukokemuksen lisäksi leireille ja koulutuksiin osallistumista. Vanhemmat judokat ovat lisäksi apuna harjoitusten ohjaamisessa.
  • Ruskea vyö on viimeinen ns. oppilasaste. Dan-kokeeseen valmistautuvalta edellytetään aktiivisen judoharjoittelun lisäksi mahdollisuuksien mukaan kilpailemista. Dan-asteiset ovat usein mukana judon opettamisessa ja valmentamisessa. Dan-asteisilta edellytetään myös judon edistämistä, mikä voi tarkoittaa esimerkiksi judoyhteisössä toimimista tai seuratoiminnan kehittämistä.

Vyökokeet eli graduoinnit

Suomessa vyöarvojen osaamisvaatimukset määrittelee Judoliitto. Tasokokeessa tekniikat täytyy hallita kuhunkin vyöarvoon vaadittavalla tasolla. Aloittelijalla riittää, kun pyydetty tekniikka on tunnistettavissa. Tekniikan ajoituksessa, suunnassa ja hallitsemisessa sallitaan virheitä, koska esimerkiksi keltaisella vyöllä kyse on vielä judon tekniikoiden alkeiden opettelusta. Vyöasteiden edetessä uusien tekniikoiden määrä kasvaa, mutta myös jo aiemmin opitun tekniikan laadun, tehon ja suoritusvarmuuden tulee parantua.

Vyökokeissa arvioitavia asioita ovat mm. ukemit, heitot, sidonnat, lukot ja kuristukset eri tilanteissa, judon peruskäsitteet ja käyttäytyminen dojolla. Kilpailupisteitä saa käytyjen kilpailujen ja otteluissa kohdattujen vastustajien tason mukaan. Mikäli judoka ei esimerkiksi ikänsä tai muun syyn puolesta osallistu kilpailuihin, painottuvat vyöarvovaatimuksissa muut osa-alueet, kuten opetustoiminta, koulutukset, kehittämistoimintaan osallistuminen ja judoyhteisön hyväksi tehty työ eri tasoilla, seuroissa, alueellisesti tai liitossa.

Lasten ja nuorten vyöjärjestelmä

Lapsilla ja nuorilla on varsinaisten värivyötasokokeiden lisäksi natsakokeita. Natsat ovat värivöiden väliasteita. Suoritettu natsa näkyy vyön päähän kiinnitettynä nauhana, joita voi olla yksi, kaksi tai kolme. Natsa-asteiden tarkoitus on pilkkoa opetettavat asiat pienempiin ja helpommin omaksuttaviin kokonaisuuksiin. Edellytys seuraavaan vyökokeeseen pääsemisestä on edeltävien natsa-asteiden suorittaminen onnistuneesti. Natsat vyössä myös kertovat muille judon harrastajille, että kyse on alle 16-vuotiaasta juniorista, eikä hänelle saa tehdä kuristuksia tai käsilukkoja.

Judossa on tärkeää, että tekniikat tehdään turvallisesti, eikä tarkoitus ole etenkään nuorten harrastuksessa aiheuttaa itselle tai vastustajalle vammoja. Ukemin eli hallitun kaatumisen harjoittelu on judouran alkuvaiheissa keskeistä, koska se muodostaa perustan turvalliselle harjoittelulle jatkossa. Varsinaisten tekniikoiden lisäksi judoharjoituksiin kuuluu myös kunto- ja voimaharjoitteita sekä erityisesti lasten treeneissä kehonhallintaa ja leikinomaisia harjoituksia.

Musta vyö

Suomessa vakituisesti harjoitteleva, hyvämainen judoka voi suorittaa Suomen dan-kollegion dan-arvon. Dan-tasot eroavat värivyötasoista niin, että danin taso ei välttämättä näy vyöstä päällepäin. Toisin kuin esim. taekwondossa, danien määrää ei judossa merkitä vyöhön, mutta riittävän korkealle edennyt dan-judoka voi kuitenkin käyttää mustan vyön sijaan myös punaista tai punavalkoista vyötä. Kaikki dan-arvot, jotka Suomessa on valtuutettujen judomestareiden taholta myönnetty, on lisäksi rekisteröitävä Japanin Kodokan-instituutissa. Tarkoituksena on pitää mustan vyön myöntämiseen vaadittavat standardit mahdollisimman samanlaisina eri puolilla maailmaa. Suomalainen dan on voimassa EU-alueella.

Suomessa dan-arvon saavuttaminen on kuitenkin vaikeampaa kuin monessa muussa maassa, sillä judon dan-kokeita järjestetään verrattain harvoin ja kokeeseen osallistumiseen on hankittava myös puoltavat lausunnot kirjallisena. Monissa muissa maissa käytännöt ovat tältä osin vähemmän muodolliset.

Mitä mustan vyön jälkeen?

Musta vyö kamppailulajissa on asia, joka herättää kunnioitusta. Mustaa vyötä ei kuitenkaan tule ajatella oppimisen loppuna tai lakipisteenä. Judo on luonteeltaan laji, joka aloitetaan usein nuorena, mutta korkeimmat dan-tasot saavutetaan vasta paljon vanhempina. Monen muun kamppailulajin tapaan myös judossa tärkeää on yhteisöllisyys. Mitä korkeammasta dan-arvosta on kyse, sitä enemmän judokan oletetaan omistautuvan oman tietämyksensä jakamiselle ja vastuun ottamiselle ympäristössään, esimerkiksi omassa judoseurassa.

Judon tekniikka, harjoittelu ja kilpaileminen perustuvat yksinkertaisiin periaatteisiin, joita kannattaa soveltaa myös jokapäiväiseen elämään. Voimaa ei pyritä voittamaan voimalla, vaan vastustajan voima valjastetaan oman voiman avuksi. Henkinen ja fyysinen voima pyritään suuntaamaan maksimaalisena siihen suuntaan, jossa tulokset ovat suurimmat. Ja lopuksi, yhteisen hyvän periaate, jonka mukaan judokat harjoitellessaan ja kilpaillessaankin pyrkivät samalla kehittämään ja tukemaan toinen toisiaan: On oltava kova itseään, ei muita kohtaan.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Back To Top