Judo

Judon ja jujutsun erot

Tietämätön voi helposti sekoittaa judon ja jujutsun keskenään, sillä ne muistuttavat paljon toisiaan. Judo on itse asiassa lähtöisin jujutsusta, joten siitä syystä samantapaisuus on täysin ymmärrettävää, vaikka lajit toisistaan erkanevatkin jo yli 100 vuotta sitten. Jujutsu sai alkunsa samuraisotureiden taistelumuotona. Vaikka heitä pidettiin kaikkien aikojen parhaina miekkailijoina, olivat he myös äärimmäisen taitavia aseettomassa lähitaistelussa.

Soturit kehittivät kaikki tekniikat, ja ne tulivat testatuksi elämän ja kuoleman välisissä taisteluissa. Tietysti soturit eivät hyökänneet vihollistensa kimppuun aseettomina, vaan tekniikat kehitettiin tilanteisiin, joissa soturi menetti aseensa. Tuolloin oli usein vain yksi mahdollisuus saada riisuttua myös vihollinen aseista ja voittaa tämä aseettomassa taistelussa jujutsutekniikoilla. Epäonnistuessaan soturi menetti todennäköisesti elämänsä, joten tekniikan oli parasta olla kunnossa ja siksi samurait harjoittelivat jatkuvasti.

Judo puolestaan muodostui rauhan aikana jujutsun vaihtoehdoksi, koska sen aikainen jujutsu oli niin väkivaltaista, että oppilaat usein satuttivat muita tai itseään. Muutoinkin Judon kehittäjä Jigorō Kanō halusi siirtyä kauemmas jujutsulle ominaisesta hyökkäämiseen rohkaisemisesta, koska sille ei ollut käyttöä sodattomassa yhteiskunnassa. Hän oli myös huomannut lajin houkuttelevan lähinnä matalamman moraalin omaavia harrastajia, eikä hän pitänyt sitä lajille sopivana. Näin ollen koko lajin luonne muutettiin hyökkäyksestä puolustukseksi ja suurin osa lyönneistä sekä potkuista jätettiin pois.

Painotukseksi otettiin vastustajan tasapainon rikkominen ja hänen oman voimansa käyttäminen häntä itseään vastaan maahan vietäessä heiton tai kampituksen avulla. Maassa vastustaja täytyi tietysti sitoa, mikä on toinen judon pääpiirteistä. Judon ja jujutsun erot voi luokitella kolmeen eri kategoriaan eli filosofiseen, historialliseen ja fyysiseen.

Filosofiset erot

Katsottaessa judon ja jujutsun eroja tulee ymmärtää ero ”do”:n ja ”Jutsu”:n välillä. Nämä kaksi japaninkielessä käytettyä sanaa määrittelevät filosofian näissä lajeissa. Näiden kahden termien käyttö on syy, miksi on olemassa eri lajeja kuten Judo, Jujutsu, Aikido, Aiki-Jutsu, Karate Do, Karate Jutsu, Kendo, Kenjutsu ja niin edelleen.

Jutsu on termi, joka yhdistää taistelutyylin sodassa käytettäviin tekniikkoihin sen sijaan, että ne olisivat urheiluun tai esteettiseen esiintymiseen liittyviä harjoitteita, joita modernissa Japanissa tänä päivänä harjoitellaan. Samurai- tai soturityylejä kutsutaan jujutsu-nimillä.

Do tai ”tapa” puolestaan kuvaa taistelulajia, joka painottaa moraalista ja henkistä filosofiaa; äärimmäinen tavoite on valistuminen ja henkilökohtainen kehitys. Eron do:n ja jutsun välillä voisi kenties tiivistää sanomalla, että jutsussa keskitytään vastustajan voittamiseen ja do:ssa itsensä puolustamiseen.

Historialliset erot

Sekä judon että aikidon juuret ovat japanilaisessa taistelulajissa nimeltään jujutsu. Vaikka jujutsulla ei ole siistiä ja hyvin organisoitua historiaa kuten monella muulla modernilla taistelulajilla, pystytään se jäljittämään ainakin 2500 vuotta taaksepäin. Jotkut historioitsijat väittävät, että sen juuret ovat Kiinassa, kun taas osa on sitä mieltä, että kyseessä on täysin japanilainen laji. Vuosisatojen saatossa on muotoutunut satoja eri jujutsutyylejä, mutta jujutsun tekniikoiden tuhoisan luonteen vuoksi ne eivät sopineet ollenkaan kilpailemiseen.

Vuonna 1882 Jigorō Kanō kehitti systeemin, joka tunnetaan nykyisin nimellä judo. Hänen tarkoituksensa oli kasvattaa kamppailulajien suosiota ja tarjota samalla turvallinen urheilulaji käyttäen valikoituja jujutsutekniikoita. Kanō päätti kutsua omaa kouluaan judoksi jujutsun sijaan, koska hän halusi tyylinsä olevan enemmän do:ta eli itsepuolustusta kuin sotaan liittyvää jujutsua.

Fyysiset erot

Judo ja jujutsu jakavat monia samantyylisiä tekniikoita kuten heittoja, nivellukkoja ja kuristuksia. Fyysinen ero lajien välillä muodostuu eniten tavasta, jolla tekniikat toteutetaan, kuin myös siitä, mitä kumpikin laji tekniikassaan painottaa. Jujutsu oli alkujaan taistelutyyli, joka sisälsi lyöntejä, potkuja, heittoja, nivellukkoja sekä kuristuksia, ja lajin aikaiset harrastajat harjoittelivat myös miekalla ja naginatalla eli pitkä teräisellä keihäällä. Samurain joutuessa taisteluissa aseista riisutuksi hän käytti jujutsutekniikoita elämän ja kuoleman välisessä kamppailussaan.

Jujutsun fyysisyys liittyy siis vahvasti hyökkäykseen ja vastustajan nopeaan voittamiseen. Nämä samat periaatteet näkyvät yhä modernissa jujutsussa, joskin muunnettuna harjoittelun kannalta turvallisempaan muotoon. Judo puolestaan luotiin taistelun sijaan rauhanajan tarkoitukseen pitää taitoja ja fyysistä kuntoa yllä. Judo ei siis painota paljoa iskuihin ja potkuihin, vaan suurimmassa osassa ovat heittotekniikat.

Yhteenveto

Judolla ja jujutsulla on yhteiset juuret, sillä molemmat ovat lähtöisin Japanista samuraitaistelijoiden sodassa käyttämistä tekniikoista. Lisäksi judo on kehittynyt jujutsusta myöhemmin rauhan aikakaudella. Jujutsussa painotettiin alun perin tehokkaita hyökkäyksiä, joilla vastustaja saatiin päihitettyä mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. Judo puolestaan keskittyy nimenomaan vain itsepuolustukseen sekä vastustajan neutralisointiin ilman liiallista väkivaltaa. Tietysti myös jujutsua muovattiin paremmin harjoitteluun ja urheiluun sopivaksi, koska ei ollut tavatonta satuttaa vastustajaa tai itseään harjoittelun aikana.

Miettiessäsi kumpi sopii itsellesi paremmin harrastukseksi, mieti, haluaisitko enemmän opetella hyökkääviä tekniikoita, kuten lyöntejä ja potkuja, vai keskittyä enemmän heittoihin ja sidontoihin. Nykyisissä lajien muodoissa se on suurin ero. Tietysti jujutsustakin on montaa eri muotoa, joissa painotukset ovat eri osa-alueissa, joten myös harrastuspaikka vaikuttaa valintaan jossain määrin.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Back To Top